Muuttelin tuossa ennen yhtä pelikertaa valaistushackin asetuksia, kun tuli kommenttia että osa kuvista on aika tummia. Yritin nyt kiinnittää huomiota myös siihen että otan kuvia lähempää. Olen vielä vähäsen aloittelija noissa kuvanottojutuissa, joten kiva kun huomautatte asioista. Jossakin vaiheessa tätä osaa kuvat muuttuvat (toivottavasti) valoisammiksi ja ovat osa hieman lähempää otettuja.Lisäksi kysyisin tuosta kuvakoosta, onko se riittävä vai haluatteko nähdä hieman isompia kuvia? Itse kun käyn täällä Straussin blogissa sekä läppärillä, että pöytäkoneella ja läppärin näytölle kuvat näyttävät sopivan kokoisilta. Muuttelin myös tuota blogipohjaa, se edellinen (se pinkki) kun oli jo Flowereille varattu ja halusin Strausseille ihan omanlaisensa blogipohjan. Itse tykkään tästä nykyisestä pohjasta, siinä kun ei ole mitään kuvaa ylhäällä häiritsemässä. Ja sitten taas tarinan pariin:
Adamin syntymän jälkeen Isa tunsi elämänsä olevan täydellistä. Perhe oli aina ollut Isan suuri haave ja nyt se oli toteutunut. Isalla oli valtava suojelunhalu esikoispoikaansa kohtaan, mitään pahaa ei saisi koskaan sattua Adamille, tuole maailman kauneimmalle ja kauneimmalle aarteelle.
Onnestaan huolimatta Isan oli myönnettävä, että pienen vauvan hoito oli yllättävänkin raskasta. Juuri kun Isa pääsi uneen sohvalla Adam heräsi ja alkoi vaatia ruokaa kovaan ääneen. Isa nousi unisena sohvalta jälleen kerran, ja imetti poikaansa torkahdellen.
Kacperia vähän harmitti lähteä töihin aamuisin. Paljon mieluummin hän olisi viettänyt aikaa Adamin seurassa. Vauvat kasvoivat kovin nopeasti, ja tuntui että Adam oppi koko ajan uusia asioita. Kacper ei päässyt juurikaan ensimmäisenä näkemään näitä uusia taitoja töidensä vuoksi. Joskus häntä otti päähänkin kun Isa kertoi innoissaan mitä Adam nyt oli oppinut tai keksinyt.
Jonkin ajan kuluttua perheen rahavarat alkoivat käydä huolestuttavan vähiin ja Isan oli pakko palata töihin. Alkuperäinen suunnitelma oli ollut että Isa olisi jättäytynyt vallan kotiäidiksi muttakuten usein kävi, suunnitelmat muuttuivat. Adamille palkattiin kotiin lastenhoitaja, nimeltään Lindsay Toyonaga, sillä Isa ei tahtonut niin pientä vauvaa viedä päiväkotiinkaan.
Väsymyksestä ja jatkuvasta rahojen vähyydestä huolimatta Isa tahtoi lisää lapsia. Kacper yritti vähän jarrutella, mutta Isa oli varma että he pärjäisivät vähän tiukemmallakin budjetilla. Etenkin nyt kun Adamin sänky ja hoitopöytä voitiin säästää toiselle lapsille, ei tarvinnut tehdä kalliita hankintoja kuten ennen Adamin syntymää.
Kacper odotti kovasti aikaa jolloin Adamin kanssa voisi leikkiä lumileikkejä. Kacper innostui verestämään muistojaan ja ryhtyi rakentamaan lumiukkoja hohtavan valkoisesta lumesta.
Nyt kun Isakin kävi töissä taas, hän ja Kacper kulkivat samalla kyydillä. Oma autokin oli kummankin haaveissa mutta siihen ei ollut varaa vielä, kun asunnon laittaminenkin oli pahasti kesken.
Isa oli onnellinen aina päästyään töistä kotiin. Hänelle oli tuskaa olla erossa Adamista, ja päästyään ulos työautosta hän levitti kätensä ja huokaisi syvään helpotuksesta. Sitten Isa ryntäsi suoraan Adamin huoneeseen halaamaan rakasta poikaansa.
Myös Kacperin ja Isan suhde kukoisti, vaikka kumpikin olivat melkoisen väsyneitä. Kacperin tietyt sanat ja teot saivat Isan polvet vieläkin veteliksi.
Erään lemmentuokion jälkeen Kacper löysi alusvaatteisillaan olevan Isan sohvalta huolestuneen näköisenä. Isa kertoi Kacperille että häntä huolestutti kovasti. Isa pelkäsi, että hänessä oli jotain vikaa joka esti raskaaksi tulon. Useampi kuukausi oli kuitenkin jo kulunut eikä uusi raskaus ollut saanut alkuaan. Kacper yritti vakuuttaa Isalle ettei naisessa ollut mitään vikaa. Eikö jo pinnasängyssään makoileva Adam todistanut sen Isalle? Kacper kehotti Isaa olemaan stressaamatta, sekin kun saattoi estää raskaaksitulon. Parasta olisi kun antaisi asian mennä omalla painollaan. Lopulta Isan huulille nousi jo pieni hymy. Ehkä hänellä oli vielä toivoa tulla raskaaksi.
Isa oli ollut oudon väsynyt jo pidemmän aikaa. Kacperilla oli asiasta omat aavistuksensa. Isa vain ei ollut Kacperin kanssa samaa mieltä. Hänkö muka raskaana? Miksi nyt, kun ei aiemminkaan? Vaikka Kacper luetteli kaikki Adamin odotuksesta tutut raskauden merkit, Isa vain pyhähti ja meni makuuhuoneeseen päiväunille. Kacper meni laittamaan lounasta ja hymähteli samalla Isan jyrkkyydelle. Toisaalta hän ymmärsikin Isaa. Niin monta kuukautta tämä oli raskautta toivonut, että yksikin negatiivinen raskaustesti olisi varmasti ollut valtavan suuri pettymys. Kacper oli kuitenkin täysin varma että Isa oli raskaana.
Joku oli ryhtynyt tekemään ilkivaltaa Straussien tontilla. Roskis oli jatkuvasti kumossa. Aina sitä ei huomattu heti, ja tyrmäävä löyhkä täytti postilaatikon seudun. Tällä kertaa Kacper kuitenkin kuuli heti että joku sen taas kaatoi. Hän ryntäsi pihalle, mutta ketään ei enää näkynyt, oli vain maassa makaava roskis joka oli sylkenyt sisuksensa ajotielle.
Sillä välin kun erittäin nälkäinen Kacper nosti kaadettua roskista, Lyndsay söi röyhkeästi Kacperin ruoan. Toisaalta, ei lastenhoitajaa voinut siitä suuresti moittia. Ehkä hän luuli että annos oli hänelle. Takaisin tultuaan Kacper kohautti olkiaan ja otti uuden lautasellisen ruokaa.
Tällä kertaa Kacper ehti sentään tyhjentää lautasensa kokonaan ennen kuin vaativa parku komensi lastenhuoneeseen. Adam oli kakannut, ja Kacper joutui vaipanvaihtopuuhiin. Tämä oli Kacperille jo tuttua puuhaa. Alusta asti oli ollut selvää että myös Kacper osallistui lastenhoitoon.
Eräänä iltana Isa tajusi vatsansa pyöristyneen melkoisesti. Hän katseli mahaansa ihmeissään. Voisiko hän todella olla raskaana. Isa jatkoi vatsansa tarkastelua. Se oli kauniin pyöreä, ei mikään löysä löllykkä. Raskaustesti sen todisti, kaksi viivaa piirtyi tikkuun välittömästi. Nyt se oli Isankin viimein uskottava, hän todella oli raskaana.
Aikaa kului ja Adam täytti vuoden. Vielä tämä ei kävellyt, ei puhunut eikä käynyt potalla. Mutta hän konttasi melkoisella vaundilla huoneesta toiseen! Onneksi Adam viihtyi vielä pieniä hetkiä myös sylissä.
Vaikka Isa oli raskaana hän yritti hoitaa kotia esimerkillisesti. Raskaus oli saanut aikaan sen että Isa heräsi mitä oudompiin aikoihin, usein auringon juuri noustua. Toisaalta silloin oli rauhallista ja saattoi Adamin hoidon sijasta keskittyä muihin asioihin.
Isan ollessa töissä lastenhoitaja viihdytti Adamia. Adamille oli hommattu keinuhevonen, ja se oli pojalle kovin rakas. Sen kyydissä hän olisi tahtonut istua tuntikausia, tietenkin lastenhoitajan ollessa valmiina selän takana ottamaan kiinni, jos poika vaikka alkaisi kaatua.
Jatkuva vaippojenvaihto alkoi jo väsyttää Kacperia ja Isaa, ja Adam päätettiin viimein opettaa potalle. Poika oli hieman ihmeissään joutuessaan ensimmäisen kerran potalle, mutta istui kuitenkin kiltisti jonkun aikaa siinä. Ja ihme ja kumma, pissasi pottaan!
Nyt kun Adam oli isompi, olisi luullut että vanhemilla olisi enemmän aikaa itselleenkin. Väärin. Adam oli erittäin touhukas lapsi ja juuri kun Isa tai Kacper oli aikeissa haukata ateriastaan tuli pelottavan hiljaista. Silloin oli jo kiire, sillä hiljaisuus oli sen merkki että Adam oli tekemässä jotain mitä ehdottomasti ei olisi saanut tehdä. Ainoat hetket jolloin talossa saattoi syödä rauhassa, olivat ne kun lastenhoitaja oli talossa.
Isan ollessa töissä ja lastenhoitajan hoitaessa Adamia Kacper pääsi patikoimaan. Hän oli harrastanut patikoimista ennen Isan tapaamista. Kaipuu vanhan harrastuksen pariin oli kova, ja niinpä hän alkoi tehdä uudelleen patikkaretkiä. Oma aika olikin aivan välttämätöntä, sillä kun ei ollut aivan kiinni pojassa koko aikaa, jaksoi paremmin hoitaakin tätä.
Lastenhoitaja oli alkanut sotkea melkoisesti. Kevään ja lämpimien säiden tultua maito pilaantui tuttipullossa todella äkkiä, ja usein keittiön lattialla lojui yksi tai useampi haiseva tuttipullo. Tämä hieman kiukutti Isaa ja Kacperia ja he harkitsivat jo lastenhoitajan erottamista, mutta perheen toimeentulon vuoksi oli välttämätöntä että molemmat kävivät töissä. Niinpä lastenhoitaja sai vain huomautuksen asiasta.
Adam oli keksinyt hauskan mielestään hauskan leikin: vessanpöntöllä leikkimisen. Lopulta poika oli aivan märkä, ja koskapa pönttö ei ole se maailman puhtain paikka, Adam pääsi kylpyyn. Kylpeminen lämpöisessä vedessä ei ollutkana niin hauskaa kuin vessanpöntössä läträäminen. Adam tuijotti Kacperia silmät suurina tämän pestessä poikaa.
Kuukausien kuluessa Isan vatsa kasvoi melkoisen muhkeisiin mittoihin. Vauvan potkut alkoivat olla jo niin napakoita, että välillä Isa aivan pelästyi kun isku tömähti vatsanahkaan.
Isa ja Kacper tahtoivat kovasti nähdä Adamin kävelevän, ja niinpä he alkoivat opettaa poikaa. Vanhempiensa avulla poika hoksasikin melko pian miten homma toimii, ja siitä eteenpäin talon täytti pienten jalkojen töminä puulattioilla.
Loppuraskaus oli Isalle rankempi kuin Adamia odottaessa, ja taloudenhoito oli ajoittain hieman retuperällä. Niinpä Kacper joutui hörppimään tölkkiateriansa haiseva pastakulho seuranaan. Aamiaisen syötyään Kacper ryhtyikin siivouspuuhiin päästäkseen eroon haisevista astioista.
Isa oli yhtä väsynyt kuin alkuraskaudesta, ja hän alkoi unohdella asioita kuten ruoan hellalle. Muutaman kerran Isa poltti aterian pohjaan perusteellisesti, mutta koska rahaa ei ollut tuhlattavaksi asti, ruoka syötiin silti.
Adam oli kävelemään opittuaan jatkuvasti liikkeessä, ja poikaa sai suorastaan maanitella tulemaan syliin. Lopulta poika tulla taapersikin hymyssä suin vanhempiensa luokse.
Jatkuva roskapöntön kaatelu sai aikaiseksi sen että torakat valtasivat pihamaan. Paikalle kutsuttiin tuholaistorjuja joka lupasi tulla välittömästi seuraavana aamuna. Siihen asti Isa ja Kacper yrittivät pitää Adamin sisällä, eihän sitä tiennyt jos poika vaikka sairastuisi ollessaan tekemisissä torakoiden kanssa.
Eräänä iltana, Isan jo ollessa nukkumassa alkoi voimakas supistelu. Isa ei ehtinyt kuin nousta sängystä ylös kun pikkuihminen alkoi jo todella tehdä tuloaan maailmaan. Tälläkään kertaa ei olisi ehditty sairaalaan, joten Isa synnytti toistamiseen kotona.
Onneksi kaikki meni tälläkin kertaa hienosti ja lopputuloksena oli punatukkainen ja sinsilmäinen tyttövauva, jolle annettiin nimeksi Agatha.
Synnytyksen jälkeen Isa tunsi itsensä erittäin väsyneeksi. Kacper lupasi hoitaa juuri syntynyttä Agathaa. Imettää hän ei voinut, joten Isan luvalla Kacper antoi Agathalle tuttipullosta maitoa, ja näin Isa pääsi hetkeksi lepäämään.
Vain muutama päivä Agathan syntymän jälkeen oli Adamin syntymäpäivä. Isalla ja Kacperilla ei ollut varaa laittaa suuria juhlia, mutta sai Adam sentään kakun. Ei Adam onneksi muuta osannut kaivatakaan. Isa ja Adam puhalsivat yhdessä kakun kynttilät, Kacperin seuratessa taustalla.
Adamista kasvoi aika suloinen pieni koulupoika.
Nyt kun Adam oli kasvanut jo koululaiseksi, Isa haaveili vielä yhdestä lapsesta. He aloittivatkin yrittämisen heti kun mahdollista, sillä Isa ei ollut enää mikään kovin nuori ja vanhat pelot kummittelivat vielä taustalla.
Adam sai leikkiä lähes aina yksin. Isalla oli kiire agathan hoidon ja töiden kanssa ja niinpä Adamilla oli seuranaan vain mustekalaa muistuttava lelulaatikkonsa. Adam tunsi joskus jopa vihaavansa Agathaa, joka sai paljon huomiota vanhemmiltaan. Nuo onneksi menivät nopeasti ohi, olihan hänelle selitetty monta kertaa ennen vauvan syntymää millaista se on kun vauva on talossa.
Eräänä iltana ukkosti. Kacperia alkoi lapsettaa ja hän meni pomppimaan vesilätäköihin. Isa yritti estellä mutta Kacper oli varma että ukkonen kiertäisi niin kaukaa ettei hänellä ollut vaaraa. Ukkonen kuitenkin lähestyi paljon nopeammin kuin Kacper osasi odottaa, ja oli hetkessä aivan päällä. Kacper sai salamasta melkoisen iskun. Hänen hiuksensa ja vaatteensa kärventyivät pahasti. Lisäksi mies oli paikoitellen musta kuin noki.
Huono omatunto soimasi Kacperia. Miksi hän ei ollut kuunnellut Isaa? Mitä jos hänelle olisikin käynyt pahemmin. Isa olisi silloin jäänyt aivan yksin kahden pienen lapsen kanssa.
Isa sen sijaan oli onnellinen. Kacperille ei ollut käynyt pahemmin ja kaksi ihanaa lasta pitivät hänet jatkuvasti liikkeessä ja työntouhussa.
Salamaniskun jälkeen Kacperia alkoivat vaivata jatkuvat painajaiset. Useimmiten painajaisissa Isalle tapahtui jotakin pelottavaa ja kamalaa. Jopa päiväunilla ollessaan Kacper saattoi nousta kesken uuneen istumaan ja huutaa kauhuissaan.
Koska Kacper kamppaili jatkuvien painajaisunien ja huonon omantunnon kanssa, hän oli erittäin väsynyt ja haahuili suunnilleen pitkin seiniä. Tämä tarkoitti Isalle entisestään lisää työtä, sillä Kacper ei kyennyt laittamaan edes ruokaa. Illasta toiseen Isa seisoi jääkaapin edessä sormi suussa pohtien mitä ruokaa saisi vähistä aineksista laitettua.
Kaikki tämä ei ainakaan parantanut Kacperin oloa. Hän poti entistä huonompaa omaatuntoa. Tottahan hän tajusi että kasasi Isalle liikaa taakkaa, mutta ei Kacper voinut sille mitään. Hän ei kerta kaikkiaan jaksanut nyt enempää. Joskus Kacper rukoili itselleen lisää voimia, hän halusi olla kuten ennen salamaniskuakin.
Isa alkoi väsyä miehensä jatkuvaan alakuloon ja saamattomuuteen. Koskapa Kacper on mies, Isa tiesi mikä varmasti piristi häntä...
Vähitellen Kacper alkoi miettiä elämänsä hyviä puolia ja sitä miten onnekas hän oli selvittyään moisesta tällistä. Hän oli rakastavien ihmisten ympäröimä. Erityisesti pieni suloinen Agatha sai Kacperin sydämen sykähtelemään onnesta.
Saadakseen vapaapäivilleen muutakin tekemistä kuin vain talossa pyörimisen illasta toiseen Kacper keksi hankkia tontin pihalle lammen. Sinne istutettiin myös kaloja, joita Kacper sitten kävi onkimassa perheen päivällispöytään. Näin säästettiin myös ruokalaskussa.
Kun Kacperilla alkoi olla elämä taas mallillaan, Isalla ei pyyhkinyt töissä mitenkään kehuttavasti. Eräänä päivänä hän sitten mokasi viimeisen kerran, ja sai potkut. Sillä hetkellä kun Isa kuuli potkuistaan hän päätti jättäytyä täysin kotiäidiksi. Ihan vallan koko loppuelämäkseen. Näin ei tarvittu lastenhoitajaa, ja lapsilla olisi koko ajan läsnä turvallinen aikuinen.
Tokihan Isaa masensi potkut, mutta samaan hän oli myös onnellinen niistä. Hän oli koko ajan töissä käydessään paininut huonon omantuntonsa kanssa, joka varmasti on tyypillistä kun pitää ratketa moneen paikkaan yhtä aikaa, kuten töihin ja silti samaan aikaan pitäisi olla kotona lapsia hoitamassa. Nyt ratkaisu oli tullut työpaikan puolesta eikä asiaa tarvinnut enää miettiä.
Aika kului nopeasti ja Agatha kasvoi suloiseksi taaperoksi. Agatha päätettiin opettaa potalle nopeammin kuin Adam, sillä alkoi olla raskasta roikottaa tyttöä pesualtaan yllä kakkoja pestessä.
Kuten Adamkin aikoinaan, myös Agatha opetettiin kävelemään. Pian tyttö hoksasikin miten kahdella jalalla liikutaan.
Vastoinkäymisten jälkeen tulee yleensä hyviä uutisia. Kuten nytkin. Adam sai elämänsä ensimmäisen kympin todistuksen.
Nyt kun Agatha oli jo taaperoikäinen, Isalla oli entistä enemmän kiireitä. Agatha ehti saada paljon tuhoa aikaan, ja Isan piti siivota tytön sotkuja. Joskus Isa laittoi Agathan pinnasänkyynsä odottamana että Isa saisi edes hetken siivoilla rauhassa. Agatha ei tästä pitänyt ja näytti varsin surullista naamaa kun häntä meni hakemaan pois.
Isa oli kuullut uudesta erikoismaidosta, ja sellaista hankittiin myös Straussien talouteen. Maidon vaikutukset olivat ihmeelliset, se sai taaperon hohtamaan vihreää valoa ja tämä myös oppi uusia taitoja supernopeasti.
Kacper, joka oli vaihtanut alaa urheilu-uralle sai ensimmäisen ylennyksensä. Rahat tulivatkin todella tarpeeseen.
Nyt kun Strausseilla oli vähän enemmän rahaa heillä oli varaa palkata korjaaja jätemyllyn korjausta varten. Jätemylly vain oli pahemmin rikki kuin kukaan oli osannut odottaa, ja korjausmies saikin oikein kunnon tällin sitä korjatessaan.
Isasta oli tullut varsin äksy. Etenkin aamutuimaan sai todella varoa mitä hänelle sanoi. Eräänä aamuna Adamin viaton kysymys "äiti saisinko leikkiraketin" sai Isan todella kiukustumaan. Adam raukka. Syötyään Adam katosikin nopeasti huoneeseensa leikkimään, pois äkäisen äitinsä jaloista.
Kacper tuli jälleen töistä ylennyksen kera. Isa otti uutisen onnellisena vastaan sillä rahasta oli hieman tiukkaa edelleen, ja ylennys ja parempi palkka toivat tilanteeseen hieman lisähelpotusta.
Koitti Agathan syntymäpäivien aika. Agatha sai puhaltaa kynttilät kakustaan Isan avustamana. Adam katsoi uteliaana taustalla.
Agathasta kasvoi suloinen, pisamanaamainen koulutyttö.
Siinä oli tämä osa. Loppui ehkä hieman töksähtäen mutta halusin lopettaa juuri tähän Agathan kuvaan. Seuraavassa osassa sitten enemmän Straussin lasten elämää ja varmaankin myös kasvamisia mahtuu mukaan ;).
